Matkaa tehtiin talle paivalle taas vasyksiin asti. Tilattiin taksi 00.30 ja pimennettyjen ikkunoiden takaa saimme seurata paikallisten uuden vuoden villityksia auton pyyhaltaessa kohti rautatieasemaa. Muun muassa naimme ensi kertaa kannisia intialaisia, ja taalla osataan kylla riehaantua tavalla jonkalaista ei ainakaan Oulussa usein nay. Myos pienten kokkojen sytyttaminen mita mielenkiintoisimpiin paikkoihin kuuluu ilmeisesti uuden vuoden juhlintaan. Kaikki vastaantulevat ihmiset olivat tosin mielettoman ystavallisia ja halusivat katella ja nain onnitella meita kaikkia samalla pallolla pyorivia. Fort Kochilla pyori myos valtava lauma poliiseja ja kaikkia turisteja varoiteltiin liikkumasta puoli yhdentoista jalkeen ulkona, mika heratti suurta ihmetysta ainakin meissa. Lisaksi vuodenvaihteen rantajuhla oli jaettu kahteen alueeseen josta toinen puoli oli tarkoitettu ulkomaalaisille ja toinen intialaisille. Siella emme tosin kayneet vaan vietimme vuodenvaihteen hiljentyneilla turistikaduilla ihmetellen.
Juna lahti 04.40 joten odotus oli tuskainen, torkuttiin vuorotellen taydessa odotushuoneessa jonka kaikkiin nurkkiin ihmiset olivat laittaneet potkottamaan vilteilleen ja lapset nukkuivat poydilla. Miljoonat saasket taas hyokkasivat raiteella ja varsinkin jalat alkavat nayttaa jo suorastaan rokkoisilta ja kutitus on kammottava! Lisaksi mainittakoon etta kummankin matkaajan nilkat muistuttavat puunrunkoja.
Onneksi paastiin lopulta tanne ihanan tuuliseen=vilpoisaan ja ystavalliseen Kanniyakumariin. Jo junamatka alkoi lepposasti kun ystavystyimme intialaisen n. 50w pariskuntaan, jonka poika on Helsingissa toissa, saimme heilta myos aamupalaksi Etela-Intialaisia herkkuja, suolaisia donitseja, vadoja seka kahvia. Juteltiin pitka tovi maailman menosta ennen kuin he jaivat pois kyydistaThiruvananthapurissa, loppumatkana seuranamme olikin nuorehko opiskelijapoika Pohjois-Intiasta ja eras aivan ihanan sympaattinen intialainen nelihenkinen perhe. Englanti takelteli mutta hymyt lensivat. Naimme tuon samaisen perheen taas kun kavimme myohemmin temppelisaarella tassa kaupungin katveessa. He ovat matkalla Rameswaramiin huomenna, ja meillakin siella kaynti on nyt harkinnassa kun varaamamme junaliput ovatkin nakojaan sinne asti eivatka Maduraihin.
Loppupaivan tutustuimmeKanniyakumariin, jonne loppuu Intian maa ja jossa 3 merta kohtaavat; Bengalinlahti, Intian valtameri ja Arabian meri. Taalla on myos Gandhin, joka vertauskuvallisesti v. 1937 kaytti naita 3 merta puheessaan, muistomerkki . Taalta kirjoitti jo muinainen tuntematon kreikkalainen kauppias paikasta, jossa jumalat kylpevat. Oheisessa kuvassa Outi antoi pikkutytoille kynia.
Paikallinen uimaranta. Taalla ei uidakaan pikku pikku bikineissa. Miehet kayttavat uimahousuja, mutta naisilla on taysi vaatetus paalla, eika kukaan naisista mennyt edemmaksi kuin nilkkaveteen. Miehet polskuttelivat kaukana.
Paikallinen uimaranta. Taalla ei uidakaan pikku pikku bikineissa. Miehet kayttavat uimahousuja, mutta naisilla on taysi vaatetus paalla, eika kukaan naisista mennyt edemmaksi kuin nilkkaveteen. Miehet polskuttelivat kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti