Tulimme pari paivaa sitten Keralaan tarkemmin sanottuna kaupunkiin nimelta Kochi. Tulimme yojunalla ja perilla viheliaiseen aikaan klo 4 aamuyosta ... 3 petia paallekkain ja aina 2 vastakkain. Samassa valikossa meita oli 6 ihmista. Meidan lisaksi 1 intialainen mies ja 3 israelilaista tyttoa. Nukkua piti hyvin herkalla kuulolla, koska meilla ei ollut vaijeria (taytyykin heti hommata), jolla olisimme sitoneet reppumme kiinni pidikkeisiin ja ohi lappoi koko ajan jonkin sortin kaupustelijaa ja muuta kulkijaa. Aamulla torkuimme jonkin aikaa asemalla ja ennen auringon nousua otimme riksan Fort Kochille vievan lautan lahtopaikalle. Taskulampun valossa etsimme tieta lauttarantaan ja kulkiessamme herailevan kahvipaikan ohi, sielta kuului hirvea rysahdys, kun ihminen kaatui kattiloiden kanssa. Tietysti entisena ensiapuryhmalaisena syoksyin heti tiskin taakse, josko voisin auttaa. Epilepsia kohtaukseenhan siella oli aamutyolainen kaatunut ja kaverit jo siella hanta hoivailivat . . . no problem, no problem hoettiin. Lauttarannassa selvisi, etta on lakko paalla, mutta juuri hetken kuluttua menisi yksi lautta ja silla mentiin. Ja majapaikkakin loytyi heti aamusta herailevalta saarelta.
Tanaan reissasimme bussilla paikkaan, josta paasisimme paikalliselle Blackwater alueelle veneen kyydissa. Talla matkalla sitten jouduimmekin pohtimaan intialaisen liikennekulttuurin syntyja syvia. Taalla ei kylla liikenteessa tavallinen suomalainen kuski parjaa ollenkaan. Meidan kuskimme ajoi jo menomatkalla sellaista vauhtia, etta kadet piti panna ristiin - takaisintulosta puhumattakaan. Intialainen autonkuljettaja tyypillisesti ajaa niin lujaa, kuin vain uskaltaa tai auto kulkee. Ja taalla ei tieliikennesaannot ilmeisesti ole esteena. Kuski yrittaa joka valissa edella ajavan ohi oli tarvetta tai ei. Ja tootti soi - se on muuten erinomainen keksinto, eika liikenne taalla sujuisi ilman toottia lainkaan. Kuski painaa valittomasti toottia lahtiessaan ohittamaan, lahestyessaan risteysta eli ylipaataan varoittaa edellakulkijoita takaa tulevasta. Ja sen oppii hyvin erottamaan kulkiessaan tienlaitaa ja osaa hyvin varoa takaa tulevaa. Taalla onkin vaarassa jaada turistin ajaman auton alle, jolle tootin kaytto ei ole luontaista. Paikallinen kuski on kehittanyt itselleen erinomaisen ennakoimisen kyvyn liikkuessaan, silla vaistoliikket ja reagoiminen ovat ensiluokkaisia. Ja taalla liikenne kuitenkin hirveasta automaarasta huolimatta on sujuvaa, joitain pullonkauloja sitten aina tielle sattuu. Jonkin paivan takainen riksakuskimme erehtyi kadulla risteyksessa kaantyessaan ja jai jumiin vastaantulevien kaistalle - siita ei sitten ihan heti lahdetty mihinkaan. Takaa tuleva ajoi edessaolevan puskuriin kiinni, eika paastanyt riksakuskia valiin ja edesta tulevat ajoivat ihan kiinni ja tootti soi, suu kavi ja kadet heiluivat ja liikenne meni heti totaalisesti sekaisin ja pysahtyi kerralla.
Takaisin tulo oli sitten yhta formula sirkusta - adrenaali virtasi kuin koskenlaskussa. Kuski ohitti jokaisen ja parhaillaan oli tiella 3 ajoneuvoa vierekkain. lisaksi moottripyorat, skootterit ja polkupyorat ja laitimmaisena viela jalankulkijat. Ei siina mitaan, mutta kun tien leveys ei ollut kuin 2 ajomeuvolle tarkoitettu. Olisi todella kiva tietaa. kuinka paljon Intiassa tapahtuu liikenneonnettomuuksia. Lehdessa kirjoitetaan onnettomuuksista, mutta tyyli poikkeaa huomattavasti suomalaisesta. Kaikki osapuolet, myos kuolleet ilmoitetaan nimelta ja onnettomuus kuvataan sanatarkasti, kumpi kasi on irronnut tms. Samalla periaatteella kirjoitetaan myos vakivallanteoista, ei ole yksilon tietosuojalla mitaan tekoa taalla.
Ja huomenna vuoden viimeinen paiva - meilla on junaliput 1.1. klo 4 aamulla lahtevaan junaan suuntana Intian etelaisin karki. Ja mehan juhlistamme taalla vuoden 2010 alkamista 3,5 tuntia ennen Suomen aikaa.
