Mysoren maharadjan palatsi

Kaverit  vei meidat aamulla maharadjan palatsille ja Outi otti yhteystiedot, jotta voidaan sopia iltapaiva.  Sattuikin sitten niin, etta numero joutui hukkaan.  Mutta maharadjan palatsi oli kylla sitten nakemisen arvoinen.  Alkuperainen puinen paloi v. 1897, mutta rakensivat uuden v. 1912 mennessa.  Hinta oli hirmuinen, enka uskalla sita tassa arvata.  Kamerat ja kengat piti jattaa ulkopuolella.  Minulla oli kamera taskussa ja vartija antoi 30 rupiilla vieda sen mukanani.  Palatsissa vierahti monta tuntia kauneuksia ihastellen.  Ja paikalliset olivat myos liikenteessa pyhapaivan kunniaksi tai siita huolimatta. Jonot olivat satojen metrien mittaiset ulkopuolella.

Iltapavalla suuntasimme paikallisbussilla Chamundi Hill kukkulalle.  Paikka on noin kilometrin korkeudessa ja sielta on hulppeat nakoalat yli Mysoren.  Ostimme tiketin kukkulan temppeliin ja katsoessamme kummalta puolelta temppelia menevaan jonoon liittyisimme, iski opas kiinni ja sanoi, etta ostamillamme lipuilla paaseekin tuosta jonojen valista ja lahti meita viemaan.  Ja kas kummaa me menimme sujuvasti poistuvien kautta ja kaikkien jonottajien ohi.  Temppelin seremoniamestari ohjasti kukkien kanssa ja loi otsiimme punaiset merkit.  Tassa hassakassa jai vain tekematta hintasopimus oppaan kanssa (Intiassa hinta kannattaa aina sopia etukateen) ja hapeattomasti pyysi 100 rupiaa (=1,5 euroa) nokkaa kohti.  Huomenna kohti Kocchia (Keralassa)

Alla viela kuva jouluaterialta muutaman paivan takaa, jonka nautimme Intian valtameren rannoilla.  Ei ollut kinkkua tarjolla, mutta oikein maittava oli tama poikkeava jouluateria.