Matka on päättynyt. Viimeiset päivät meni valituksen puolelle. Hetken tuntui jo tauti asettuneen, mutta mitä vielä. Päälle lykkäsi kuumeen ja muutenkin kylmässä olo oli todella kaukana mukavasta. La 16..1. huonosti nukutun yön jälkeen taksi nakkasi reissumiehen lentokentalle - niin lähellä, mutta niin kaukana. 8 tunnin lentomatka tuntuui todella pitkältä - mitään ei syömään pystynyt ja huono olo ajoi vessaan vähän väliä. Ja sinne kun oli väliin jonoa, niin siinä oli naurut kaukana. Mutta illalla vihdoinkin kotona. Miten hyvältä tuntuikin taas halata rakasta vaimoaan.
Sunnuntaina piti kuitenkin lähteä päivystykseen. Tulehdusarvot melkein 200 (po <8) ja lääkäri tarjosi sairaalapaikkaa. Menin kuitenkin kotihoitoon apteekin kautta ja viikon sairasloma.
Matka oli kuitenkin kaikin puolin avartava ja tulipahan irrottauduttua kerralla kokonaan työasioista. Taas jaksaa uusin voimin. Tämähän se loman tarkoitus on. Huolimatta viime hetken sairaspäivistä. Ja matkaseura oli hyvä - kiitos Outi. Siunattuja matkapäiviä tuleville kuukausille. Täytyy kuitenkin myöntää, että enää en lähtisi omaehtoiselle matkalle. Sitä vain nuorempana jaksaa niin paljon paremmin tämän sortin matkaamista. Yölliset nuokkumiset ahtaissa busseissa ja aamuöiset perilletulot ym ovat vain niin älyttömän raskaita. Vähäksi aikaa riittää pelkkä nojatuolimatkailu. Ja jatkossa riittää valmiiksi ostettu lomapaketti, jossa kaikki on valmiiksi ajateltu ja järjestetty. Näin tuntuu nyt, mutta tulevastahan ei ihminen tiedä.
Pumppu oli todella kätevä ja luotettava matkaseuralainen. Ei jättänyt pulaan ja tarpeen mukaan oli helppo säätää tarpeita vastaavaksi. On tehty matkaaminen helpoksi.
Pumppumies on puhunut
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti